Klassikkoromaani

Luin Jane Austenin yhden tunnetuimmista romaaneista Ylpeys ja ennakkoluulo. Se on rakkaustarina, joka sijoittuu 1700-luvun loppupuolen Englantiin.

Kirja oli ihan hyvä, tosin välillä pitkäveteinen ja tylsä. Sen tyylisuunta ei ollut ihan suosikkini, mutta kyllä sen loppuun luki. Siinä oli myös melko ennalta-arvattava tyypillinen rakkaustarinan loppu. Esimerkiksi herra Darcyn ja Elizabethin tarinan eteneminen oli välillä pitkästyttävää luettava, kun tuntui ettei mitään edistystä tapahtunut. Plussaa kirjassa oli se, että sai kuvan millaista tuohon aikaan on elämä oikeasti ollut. Romaanissa nimittäin kuvailtiin paljon sen ajan tapoja ja sääntöjä, elämäntyyliä ja paikkoja. Hauskuutta kirjaan toi myös Bennetin perhe, joka oli ihanan värikäs ja iloinen. Oli myös hyvä, että juoneen kuului päähenkilöitten pettymyksiä ja alamäkiä, eikä kaikki ollut kokoajan vaan ihanaa ja mukavaa, niinkuin rakkaustarinasta saattaisi kuvitella.

Kirjan juonen saattoi monessa kohtaa arvata jo etukäteen, mutta pieniä yllätyksiä siinä oli myös. Esimerkiksi herra Darcysta saa aluksi aika kielteisen kuvan, mutta hän paljastuukin mukaavaksi henkilöksi.

Kirja essee

Poika raidallisessa pyjamassa on John Boynen kijoittama kirja. Se on julkaistu vuonna 2008 ja sen alkuperäinen nimi on The Boy in the Striped Pyjamas.  Teos on koskettava kertomus toisesta maailman sodasta ja natsiajan Saksasta, sekä sen julmista ajoista ja tapahtumista.  Tapahtumat kerrotaan Bruno pojan näkökulmasta, mutta lukija ymmärtää tilanteista ja tapahtumista koko ajan enemmän kuin poika, koska Bruno on vasta 9-vuotias.

Tapahtumat alkavat, kun saksalainen perhe muuttaa natsiupseeri isän töiden perässä Berliinistä Auschwitzin keskitysleirin liepeille. Perheeseen kuuluu vanhemmat, tyttö Gretel sekä poika Bruno. Bruno ei millään haluisi muuttaa ja jättää Berliiniä. Hän ei tahdo viihtyä uudessa talossa, ja vapaa-aikanaan hän tekee tutkimusretkiä lähiympäristöön. Pian hän saapuu piikkilanka-aidalle, jonka takana tapahtuu kauheita asioita, joista Bruno ei tiedä vielä mitään. Myöskään sitä, että hänen oma isänsä johtaa kaikkea aidan toisella puolella tapahtunutta.

Bruno alkaa kysellä vanhemmiltaan maatilasta ja naapureista, joilla on päällään raidalliset pyjamat. Vanhemmat välttävät totuuden kertomista Brunolle. Bruno myös huomaa, että yksi pyjamapukuisista maatilan asukeista on töissä heidän talossaan. Bruno ei ymmärrä, että ''maatila'' on keskitysleiri. Myös perheessä alkaa tapahtua ikäviä asioita. Äiti muun muassa saa selville, mitä juutalaisille todella leirillä tapahtuu ja menee todella alakuloiseksi tämän takia.

Eräällä tutkimusretkellään Bruno tapaa aidan toisella puolella työskentelevän juutalaispojan, Shmuelin. Pojista tulee ystävät, ja Bruno tulee päivittäin tapaamaan Shmuelia samaan paikkaan. Pian Brunolle alkaa selvitä, ettei kyse olekkaan maatilasta, vaan jonkinlaisesta leiristä. 

Viimeisenä päivänä ennen Berliiniin paluuta Bruno menee tapaamaan Shmuelia. Shmuel kertoo Brunolle, että ei löydä leiristä isäänsä. Pojat päättävät yhdessä lähteä etsimään Shmuelin isää, ja Bruno kaivautuu aidan ali leirin puolelle. Tästä ei tietenkään seuraa hyvää, ja kirjassa onkin surullinen loppu. 

Pidin kirjasta, vaikka se olikin surullinen ja välillä kauheaa luettavaa. Se antaa lukijalle tietoa, millaista tuolloin on ollut ja mitä kaikkea Hitler on saanut aikaan. Se laittaa lukijan miettimään ja arvostamaan holokausti aikaa. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta joissakin kohti se oli hiukan tylsää luettavaa. Kaiken kaikkiaan tämä kuitenkin oli hyvä kirja. 

YO-Essee

12. Millaisia suomalaiset ovat?

Suomalaisista annetaan usein hiljainen ja rauhallinen kuva. On kohteliasta, että ihmiselle annetaan omaa rauhaa. Näin kertoo sisäasianministeriön opas Perustietoa Suomesta (2011). Opasvihkossa on käsitelty muun muassa suomalaisten tapoja, kotia sekä luontoa. Siinä kuitenkin eniten painotetaan, että suomalaiset arvostavat omaa rauhaa, kohteliaisuutta sekä rehellisyyttä.

Oppaan sivuilla esiintyy useaan otteeseen sana kohteliaisuus. Tämä antaa lukijalle sellaisen kuvan, että suomalaiset todella arvostavat hyviä tapoja. Oppaan mukaan Suomessa ei esimerkiksi ole kohteliaisuuteen liittyviä fraaseja, joten on kohteliasta pyytää jotain kysymyksen avulla. On esimerkiksi kohteliaampaa sanoa antaisitko maitoa, kuin anna maitoa. Hyviä tapoja kunnioitetaan myös liikenteessä, ja turvallisuus on iso osa suomalaisten liikenteessä käyttäytymistä.

Luonto on suomalaisille hyvin tärkeä. Oppaassa kerrotaan, että suomalaiset arvostavat siistiä ympäristöä ja puhtautta. Suomessa on paljon metsää ja puhdas luonto, ja vastuu siitä kuuluu jokaiselle. Kaupungeissa on puistoja ja lähimmät metsät ovat heti kaupungin ulkopuolella. Suomalaiset saavat luonnosta myös paljon hyödykkeitä, muun muassa sieniä ja marjoja. Suomen laki myös määrää, että eläimillä on myös oikeuksia.

Kaiken kaikkiaan opas antaa suomalaisista kuvan, että he ovat omaa rauhaa arvostavia ja hyviä ystävä kunhan heihin tutustuu. Myös säännöt ovat kulttuurissamme tärkeitä. Oppaassa annetaan suomalaisista melko positiivinen kuva, eikä siinä kirjoiteta heistä negatiiviseen sävyyn. Oppaassa kuitenkin mainitaan, että suomalaisista voi aluksi saada joskus negatiivisen kuvan, mutta totuus on, että ihmiseen pitää tutustua kunnolla aluksi.

Elokuva-arvostelu

Kirottu on vuonna 2013 valmistunut kauhuelokuva. Sen on ohjannut James Wan ja pääosissa nähdään muun muassa Vera Farmiga, Patrick Wilson sekä Lili Taylor. Elokuva perustuu tositapahtumiin, mikä tekee siitä entistä pelottavamman.

Yliluonnollisia ilmiöitä tutkivat Ed ja Lorraine Warrein pyydetään apuun, kun maatalossa asuvaa perhettä alkaa vainota synkkä ja pahansuopa olento. Kun he joutuvat vastakkain tämän demonisen hengen kanssa, he huomaavat, että ovat joutuneet tekemisiin uransa kammottavimman olennon kanssa. Elokuva perustuu heidän kokemuksiinsa, mikä tekee elokuvasta toden tuntuisen ja saa katsojan miettimään, voiko tällaista oikeasti tapahtua.

Elokuvassa on melko kliseinen juoni. Yliluonnollinen olento ottaa vallan jostain henkilöstä ja elokuvan aikana seurataan tämän muuttumista aivan toiseksi henkilöksi. Lopuksi paha henki manataan pois ja kaikki on taas hyvin. Monessa elokuvassa on tämä samantapainen juoni, mutta silti pidän tällaisista. Tämä on kaiken lisäksi tositapahtumiin perustuva, mikä tekee tästä mielenkiintoista katsottavaa. Toisaalta lause "perustuu tositapahtumiin" laittaa miettimään, kuinka paljon elokuvassa on sitä "totta". Toki tätäkin elokuvaa on luultavasti liioiteltu.

Kaiken kaikkiaan elokuva oli mielestäni hyvä, ja 1 tunti ja 51 minuuttia oli sopiva mitta elokuvalle. Elokuvassa on pelottava ja jännittävä juoni, ja on varmasti jokaisen kauhuleffoista pitävän mieleen.

Tuntematon tarkkailija

Tarkkailimme keski-ikäistä venäläis miestä joka oli syömässä luultavasti perheensä kanssa. Hän oli tummaverinen ja tukevan kokoinen. Hiukset hänellä on lyhyet ja leuassa pieni parran sänki. Mies näytti hieman äkäiseltä. Päällään hänellä oli sininen takki jonka alla valkoinen printti paita, ja jalassa farkut. Hänen tyylistä ja olemuksesta epäilimme hänen olevan rikas. Mies söi samaan aikaan BigMac hampurilaista ja joi pirtelöä, sekä näpytteli puhelintaan. Hän ei hymyillyt paljoakaan tai puhunut muiden perheenjäsenten kanssa. Huomasimme että hänestä on tulossa isä, sillä hänen vaimonsa oli raskaana. Sitten he poistuivat isolla, hienolla ja kiiltävällä katumaasturilla paikalta.

Tiivistelmä

Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012)

Mikko Puttosen artikkeli ''Lue romaania, ymmärrät muita'' käsittelee eroja tieto- ja romaanikirjojen välillä. Romaanikirjojen lukemisesta löytyykin paljon positiivisia puolia ja sillä on tieteellisesti hyviä vaikutuksia.

Puttosen mukaan fiktiivisiä kirjoja lukeneet oppivat sosiaalisia taitoja, ja tietotekstiä lukeneet taas vain oppivat uutta. Tämän todistaa asiaa tutkinut Toronton yliopiston professori Keith Oatley. Ohion yliopistossa taas on todettu, että kuvitteellista tarinaa lukenut voi muuttaa käyttäytymistä ja laittaa asenteensa uusiksi. Se voi myös lisätä suvaitsevaisuutta ja karsia stereotypioita.

Romaanien lukemisesta on myös sekin hyöty, että se todistetusti vähentää stressiä. Kirjoitettu kieli on myös suuri uusien sanojen lähde. Se siis rikastuttaa kieltä.

Professori Maryanne Wolfin mukaan aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Lukija ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa, vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan.

Mielipide

Kouluruoka on aina ollut esillä oleva puheenaihe. Siitä ollaan montaa eri mieltä. Useimmiten kouluruuasta ollaan sitä mieltä, että se ei ole hyvää. Ainakin jos kysytään itse oppilailta.

Mielipiteeni kouluruuasta on muuttunut vuosien aikana. Tämä johtuu mielestäni siitä, että mitä enemmän tulee ikää, sen enemmän oppii arvostamaan ruokaa ja pitämään eri ruoista. Jos taas asiaa kysyttäisiin esimerkiksi opettajilta, heiltä luultavasti tulisi enimmäkseen positiivista kommenttia.

Kouluruuasta ei mielestäni pitäisi valittaa, varsinkaan täällä Suomessa jossa se kuitenkin on ilmaista. Monissa maissa näin ei ole.Sitä paitsi kouluruoka on mielestäni hyvää eikä minulla ole siitä negatiivista sanomista.